Kommentit:

BLOGI

Kirjaan tänne ajatuksiani pääosin juoksemieni sprinttien reittianalyyseista. Näkökulma on tietysti hieman varttuneempien ja sellaisia taitavat olla lukijanikin. Lisäksi saatan kirjoittaa joskus muustakin sprinttimaailmanmenosta.

Kommentoidakin saa - osoite sivun ylälaidassa - ja jos kommentoit, kerro julkaisenko kommenttisi nimellä, nimimerkillä tai ihan vain anonyymisti. Varaan kuitenkin itselleni oikeuden valita julkaisemani kommentit. PS. Iso kiitos kaikille lukijoilleni kartoista, ilman niitä suurin osa ulkomaiden sprinteistä ei koskaan olisi päässyt näille sivuille.

22.5.2026Sprinttihajonnoista - Oulun SM-Sprintit

Pääsarjojen ja nuorten sprintikausi jatkui vielä viikkoa pitempää kuin ikäsuunnistajien. Molemmat SM-kisat käytiin Pohjantähden järjestäminä Oulun Raksilan urheilukeskuksen ympäristössä. Keli näytti kuvien mukaan olleen ei-aivan-vielä-keväinen.

Pudotussprintin välierissä ja finaalissa oli käytössä hajonnat. Välierässä se oli valintahajonta eli Runner's Choice ja finaalissa kierroshajonta eli eräänlainen yhden miehen viestihajonta, jota myös on kutsuttu vaihtoehtoisiksi rataosuuksiksi.

Hajontojen nimitykset ovat huonosti vakiintuneet. Metsäsuunnistuksesta perityt perhos- ja timanttihajonnat tunnetaan hyvin, mutta muitakin on. Kaleva-lehden kustantaman pudotussprintin TV-lähetyksen selostaja puhui moneen otteeseen "rannersoikesta", mutta myös ainakin kerran kertoi, mitä se tarkoittaa. Jos sitä kohtaa ei sattunut kuulemaan, niin saattoipa ihmetellä, mitä selostaja rannnesoikolla oikein tarkoitti. Tuskin se kuitenkaan oli ongelma, koska lähetystä eivät varmaan seuranneet muut kuin suunnistajat.

Suunnistusliitolla on aivan erinomainen opas hajontamenetelmistä. Se keskittyy pääosin viestisuunnistuksen hajontamenetemiin kuten "Vännes", "Motala" ja "Farsta" - nimet kuulema juontavat ruotsalaisista paikkakunnista, joissa näitä menetelmiä ensi kertaa käytettiin. Sensijaan pudotussprintin hajonnoista tai niiden nimityksistä on vain vähän mainintoja.

Jäin asiaa mietiskelemään ja siksipä kannan ohessa oman korteni kekoon oheisten kuvien avulla.

Perhoshajonnan lenkkejä on yleensä kaksi, mutta esimerkiksi maailmancupin 2026 Locarnon alkuerissä (Quarterfinal) oli kolme perhoslenkkiä.

Timanttihajonnan yksinkertaisin versio on kuvassa. Tällainen timanttihajonta oli käytössä maailmancupin 2026 Locarnon finaalissa. Hajontaosuuksilla on voi olla useampia rasteja, jolloin "timantista" tulee monikulmaisempi.

Kierroshajonta oli käytössä vuoden maailmancupin 2025 Usterin finaalissa ja vuoden 2026 SM-kisojen finaalissa.

Valintahajonnassa kilpailija saa lähdössä 20 sekuntia aikaa valita yhden kolmesta radasta A, B tai C. Kilpailijat eivät tiedä toistensa valinnoista.

Valintahajonta on sprintissä usein käytetty valintatapa ja lähtöjärjestelynsä takia herättänyt paljon mielenkiintoa. Valintahajontaa käytettiin esimerkiksi maailmancupin 2026 Locarnon välierissä (Semifinal) sekä vuoden 2026 SM-kisojen välierissä.

Valintahajonnasta olen nähnyt käytettävän mielenkiintoista laajennusta, en tosin missään kilpailussa, mutta muutamissa Arttu Syrjäläisen tekemissä harjoituksissa. Jollain rastivälillä on kaksi rastia, joista vain toisella on käytävä.

Tällainen hajonta on poikkeuksellisen vaativa. Siinä on nähtävä neljän välin reitit, jotta varmuudella pystyy päättämään, kummalla välirastilla kannattaa käydä. Tämä hajontatapa ei estä peesausta, mutta harjoituksena idea on mainio, koska se korostaa reittien arvioinnin nopeutta ja varmuutta.

Kaikissa hajontatavoissa hajontaosuus on yleensä radan alkupuolella. Sen sijaan radan loppupuoli on lähes aina putkiosuus eli kaikilla on samat rastit. Näin hajontojen vaikutus lopputuloksiin jää vähäisemmäksi verrattuna siihen, että esimerkiksi viimeinen rastiväli olisi osa hajontaa.

Kaikkiin hajontatapoihin liittyy myös kartanvaihto/kartankääntö, jotta hajontatapa ei paljastuisi liian helposti.

SM-pudotussprintti käytiin mielenkiintoisilla radoilla. Välierässä oli käytössä valintahajonta. Hajonnat osuivat pienipiirteisille piha-alueille, jossa oli paljon reitinvalintaa hankaloittavia aitoja. Hajontaosuus oli pituudeltaan hieman epätasainen, jolloin valinnalla oli merkittävä vaikutus tuloksiin. Radan lopussa oli oikeaoppisenen keskipitkä väli, jossa oli mahdollisuus valita toinen kahdesta samanmittaisesta reitistä. Katso reittianalyysi.

Finaalin kierroshajonta toimi hyvin - jopa eräs lyhyin reitti jäi monelta kilpailijalta käyttämättä. Radan lopussa irtiottomahdollisuudet olivat rajalliset, koska vaihtoehtoiset reitit olivat tarpeettoman pitkiä lyhimpään reittiin verrattuna. Katso reittianalyysi.

SM-Sprinttiviestin rata oli vaikea - harvoin näkee kilpailijoiden pysähtyneen muutamaksi sekunniksi ennen erästä ratkaisevaa rastiväliä - hyvin kilpailijat näyttivät - ehkä juuri sen takia - osanneen oikeille reiteille. Katso reittipituudet.

Osuuksien 1-3 lopussa oli pitkä hajonta, joten vaihtoon asti oli pidettävä vauhtia, jos vaikka toisella hajonnalla olisi edetty reippaammin. Sensijaan viimeisen osuuden lopussa ei enää ollut hajontaa, joten hajonnat eivät päässeet yllättämään.

PS. Kyllä sinne Ouluun olisi kuvitellut vielä HD70-sarjan mahtuneen. Keravan SM-sprintissä oli H70-75 -sarjoissa lähes yhtä paljon osanottajia kuin H60-65 -sarjoissa. Naisten D70-75 -sarjoissa osanottajia oli hieman vähemmän. Osanottajakato HD60-sarjassa (kuusi joukkuetta) johtunee ennenkaikkea pitkästä matkasta - esimerkiksi Liedon Parma oli ainoa etelän joukkue. Toivottavasti vuonna 2028 tilanne on parempi - vuonna 2027 koko SM-sprinttiviestiä ei edes näy Irman kalenterissa.

17.5.2026SM-Sprintti - arvioita

Mitä jää historiaan Keravan SM-sprintistä. Päällimmäiseksi jäävät varmasti hyvät finaaliradat. Ne olivat vaikeustasoltaan - puhun nyt nimenomaan vanhempien ikäsarjojen radoista - sprinttihistorian parhaimmistoa.

Lähimmäksi nousee muutaman vuoden takainen Lahden SM-sprintti, jonka radat olivat myös vaativia. Niiden vaikeus perustui kuitenkin pitkälti lukemattomiin pieniin aukoihin, jotka oli hahmotettava. Sen sijaan Keravan sprintin vaikeus syntyi siitä, että suurin osa radasta oli jatkuvaa pienipiirteistä piha- ja kujaympäristöä ja myös siitä, että koko ajan kohtasi reitinvalintoja erimittaisille kierroille. Jatkuvasti piti olla pari rastia "edellä", jottei ajautuisi väärille reiteille.

Tämän kaiken kruunasi sitten pitkä väli, jossa oli yksi reitinvalintapiste ja kolme selkeää reittiä. Radan alun sokkelo-osuuden takia minulta kuten kuulemani mukaan monelta muultakin jäi pitkän välin reitinvalinta hieman kesken tai ainakin jäi tunne siitä, että tulikohan nyt lähdettyä liian pitkälle reitille.

Pääsarjojen ja nuorempien sarjojen karsintaradat olivat myös mainioita - kulkivathan nämä radat paljolti hyvässä sprinttiympäristössä.

Sensijaan vanhempien ikäsarjojen karsintaradat eivät ehkä olleet ihan sitä, mitä odotettiin - vaativuutta puuttui kuten tavallista. Toisaalta kun vertaa niitä aiempien vuosien SM-sprinttien karsintaratoihin, niin parhaimmistoa nekin olivat, jopa selvästi parempia kuin takavuosien monet finaaliradat. Eli kaikesta huolimatta eteenpäin on menty tässäkin asiassa.

Vanhempien ikäsarjojen ratojen ongelma juontaa juurensa siitä, että kilpailukeskuksen lähiympäristö oli sprinttisuunnistajan näkökulmasta perin vaatimatonta. Sitä ratamestari Antton Koivisto kuvaa osuvasti:

Etukäteen arvelimme, että finaaliradat varsinkin alun osalta, saisivat vanhemmilta ikäluokilta kiitosta, ja näin se lopulta olikin. Karsintaradoille vastaavan vaikeustason maastoa ei kilpailukeskuksen läheisyydessä ollut.

Keskustan pohjoisosa ja R1-karsintojen alkupuolella käyttämä alue olisivat olleet parempia, mutta näistä siirtymävälit maaliin olisivat olleet vielä pidemmät. Etämaali olisi tietysti voinut olla tähän vaihtoehto.

[Karsinta-]ratojen olisi pitänyt olla R2-sarjoissa haastavampia ja mielelläni olisin sellaiset tehnyt. Radat eivät olleet tarkoituksella helpotettuja, vaan käytössä ollut maasto, kilpailukeskusen sijainti sekä suuri osanottajamäärä vaikuttivat ratojen vaikeustasoon.

Harmittavan paljon jouduin tekemään ratoja helpottavia kompromisseja. Ainakaan meidän ratamestaritiimillä ei ole ollut ajatusmallia helpoista R2-radoista tai siitä, että karsintaratojen pitäisi olla finaaliratoja helpompia.

Antton puhuu täyttä asiaa. Keinoaitojen käyttömahdollisuus, johon itse viittasin analyysissani, tuskin sekään olisi auttanut. Kun on paljon ratoja ja lisäksi pitemmät radat kulkevat alueen kautta, niin aidat olisivat todennäköisesti vain huonontaneet monia rastivälejä.

Toinen mahdollisuus olisi pidentää aikaikkunaa, jossa karsinnat juostaan. Siirtämällä R2-ratojen karsinnan aloitus myöhemmäksi saataisiin myös R2-suunnistajien karsinnan ja finaalin pitkää aikaväliä lyhennettyä. Ja jos tähän vielä yhdistää karsinnan etämaalin, niin silloin R2-suunnistajat saisivat juosta karsinnan samalla (hyvällä) alueella kuin R1-suunnistajat.

Loppuun nostan vielä Anttonin tärkeän kommentin esille kaikille sprinttikilpailujen järjestäjille huomioonotettavaksi.

Aiemman kokemuksen kautta on ollut selvää, millaisia ratoja vanhempiin ikäsarjoihin halutaan. Esimerkiksi [Keravan ja Tuusulan viime vuosien] tuplasprinteissä emme ole yhdistelleet 12- ja 10-sarjojen ratoja vanhimpiin ikäluokkiin, vaikka ratapituudet ovat yhtenäiset. Ikävän paljon tätä edelleen tapahtuu pienemmissä kisoissa, vaikka liiton ohjeissa näille sarjoille on määritetty aivan erilaiset vaikeustasot.

Muuta mieleenjäänyttä...

Ratojen ohella Keravan sprintistä jäi minulle mieleen muutakin - erityisesti yksi asia, joka kuuluu "suomalaisen sprinttihistorian innovaatioihin". Todennäköisesti se jäi monelta kilpailijalta kokonaan huomaamatta.

Aikanaan, kun siirryttiin sähköiseen leimaukseen, niin kilpailija sai maalissa pienen paperilappusen. Siinä oli rastiväliajat. Näitä pieniä paperilappusia sitten vertailtiin ja katsottiin, kuka on juossut parhaat ajat kullakin rastivälillä.

Sitten eräänä päivänä maaliintulija sai A4-kokoisen paperiarkin. Nyt tietoa oli jo enemmän - rastiväliaikojen ohella näkyi myös se, kuinka paljon kullakin rastivälillä oli jääty siihen mennessa parhaasta rastiväliajasta. Lisäksi näkyi sijoitus eri rastiväleillä. Jos oli lähtenyt esimerkiksi sarjan puolivälissä, niin tuosta A4:sta näki heti, miten kisa oli sujunut.

Tämä oli aikanaan mahtava innovaatio, joka sittemmin on yksinkertaistunut: maaliintulon jälkeen väliajat näkee nyt kännykällä verkosta. Ja parhaimmat tuloslaskentaohjelmat osaavat näyttää ne vielä graafisesti, jolloin äkkiä selviää, missä on tullut töpeksittyä.

Kierrettyäni lauantaina Keravan SM-sprintin malliradan istahdin maalissa penkille, katselin karttaa ja arvioin reitinvalintojani. Samalla huomasin kartassa CR-koodin, avasin sen ja koin hienon yllätyksen: kännykkään ilmestyi täydellinen reittianalyysi - siinä näkyi kunkin rastivälin reitit ja vielä lyhyet kommentit. Upeaa!

Yksinkertainen asia, mutta näinhän sen pitää mennäkin. Analyysi kertoo samantien, mikä oli hyvä ja mikä oli huono reitti. Vuosien takaisesta Tuomo Mäkelän "sprinttioppaasta" on jäänyt mieleeni eräs asia: on tärkeää, että suunnistaja saa palautetta tekemistään reitinvalinnoista, sillä se nimenomaan kehittää reitinvalintataitoja.

CR-koodia ja siitä avautuvaa analyysia en voi julkaista, koska siihen liittyvä kartta on maksullinen. Ylipäänsä tämän mallisuunnistuksen kartan jakelu sujui mainiolla, vaikkakin hieman erikoisella tavalla. Kovasti peukutinkin karttaa vastaanottaessani.

Karttojen ratapiirrokset ja kiellettyjen alueiden merkinnät olivat mallikkaat, täysin SM-kisojen tasoa kuten pitääkin. Vain yhden ikäsarjojen radan näin, jossa rastiympyrän katkaisu olisi saattanut olla paikallaan. Myös eräs puna-vihervärisokea suunnistaja kertoi, että jossain kohdin kartassa oliivin ja keltaisen värin ero oli hänen mielestään kovin vähäinen.

Tapahtuman kaikki ulkoiset järjestelyt myös toimivat. Junan suosiminen kulkumuotona istuu hyvin sprinttisuunnistuksen henkeen. Olikin mahtavaa aamulla nähdä pitkä jono suunnistajia, joka lähti Keravan asemalta viitoitusta myöten kilpailukeskuksen suuntaan. Ravintolassa oli tilaa ja "tarjoilu" pelasi, kiitos usean jakolinjan. Ainoa asia, josta jäi jotain sanottavaa, oli palkintojenjaon viivästyminen. Oman sarjani palkinnot jaettiin vajaat pari tuntia voittajan maaliintulon jälkeen. Uskon kuitenkin, että muissa sarjoissa aikaero on ollut lyhyempi. Ja mikäs siinä oli odotella, kun samalla saattoi seurata pääsarjojen kilpailun kulkua hyvän kenttäkuulutuksen avulla.

Muuta viikolla tapahtunutta

SM-sprintti jätti varjoonsa monta samalla viikolla ollutta muuta sprinttitapahtumaa. Orimattilassa juostiin reilu maaseutusprintti Päijät-Hämeen AM-kilpailuna. Voi sitä sprinttiä juosta niinkin. Ja kun vielä tekee pari virhettä, niin ratamestari on onnistunut.

Tiistaina oli Lahdessa kevään viimeinen sprintti. LS-37:n erinomaiset sprintit ovat olleet monelle hyvin tärkeitä harjoituksia SM-sprinttiä varten. Radat ovat olleet hienoja varsinkin Asemantaustan ja Hollolan sprintit. Epävirallisten tietojan mukaan ensi kesänä juostaan Lahti-Hollola-sprintti 2027 kesäsprintti. Kesäsprinttejä ei koskaan ole liikaa, sillä valtaosa suomalaisista sprinteistä juostaan nykyään aika koleissa olosuhteissa.

Viikon kolmas sprintti oli seuran mestaruuskisojen sprintti Vuosaaren Meri-Rastilassa. Nyt pääsi itse ottamaan tuntumaa samasta ympäristöstä kuin viime vuonna juostun Uudenmaan AM-sprintin osanottajat.

Kevään sprinttikausi päättyi käytännössä Keravan SM-kisoihin - tosin Oulun SM-viesti- ja SM-pudotussprintti ovat nuoremmilla vielä edessä. Jatkan bloginpitoa harvakseltaan kesän mittaan - aihetta kun vielä tuntuu riittävän.

12.5.2026SM-Sprintti

SM-sprintti on tältä vuodelta juostu. Tapahtuman järjestelyt sujuivat kiitettävästi ja keli oli mainio. Kilpailukeskuksessa sai hyvin kiinni "suuren urheilujuhlan tunnelmasta" kuten selostajalegenda Pekka Tiilikainen olisi varmasti tapahtumaa luonnehtinut.

Ratamestarit olivat lausunnossaan todenneet .... finaaliratoja on hiottu ja reitinvalintoja mittailtu huolellisesti. Tämä taatusti pitää paikkansa, sillä jo ykkösvälillä ymmärsi, että nyt ollaan kauden vaativimmalla radalla ja sen mukaan oli edettävä.

Kaikilla radoille avautui sokkeloisen osuuden jälkeen reilun puolen kilometrin mittainen junaradan alitus. Tämä pitkä väli oli - ainakin omalla radallani - kuningasväli. Se myös näytti, kuinka ratamestarit olivat sitä tuumineet ja pyrkineet siihen, että rastiväli olisi eri sarjoilla hieman erilainen eli käytännössä monistaneet yhden hyvän välin moneksi erilaiseksi hyväksi väliksi.

Välin periaate oli suoraviivainen: lähtörastilta on matkaa valintapisteeseen sen verran, että sen aikanakin vielä ehti valita reittinsä. Valittavissa oli kolme pääreittiä. Valinnan jälkeen ei enää ollut uusia reitinvalintoja, vaan väli päättyi hyvin esillä olevaan tulorastiin.

Rastivälin lähtörasteja oli käytännössä viisi ja samanverran oli myös tulorasteja. Tämä antoi mahdollisuuden 25 erilaiseen rastiväliin. Näistä peräti 14 rastiväliä oli käytössä.

Harkintansa mukaan ratamestarit olivat sitten "jakaneet" rastivälit eri sarjoille. Jotkut välit olivat käytössä useilla radoilla - esimerkiksi pääsarjojen väli oli käytössä paitsi osalla nuorten sarjoja myös muutamalla ikäsarjalla. Rastivälejä, jotka olivat vain yhdellä sarjalla, oli peräti yhdeksän.

Lähtö ja tulorastien sijainti luonnollisesti vaikutti siihen, mitkä reitit - pohjoinen, keskinen ja eteläinen - olivat kulloinkin lyhimmät. Ja koska reiteillä ei juuri ollut olennaisia hidasteita kuten portaita, niin lyhimmät reitit olivat myös nopeimmat.

Esimerkiksi sarjojen HD21 rastivälillä (A-P) pohjoinen (punainen) reitti oli lyhyin. Toisella paljon käytetyllä rastivälillä (A-R), jota käyttivät esimerkiksi sarjat H20-H15, lyhin reitti oli keskireitti, pohjoisreitti oli vain hieman pitempi kun taas eteläreitti oli jo yli 50 metriä pitempi.

Koska kaikki kolme pääreittiä kulkevat alussa samaa reittiä, niin tulorastien sijainti kertoo jo suoraan, mikä reitti sille on lyhyin. Alla oleva kuva osoittaa havainnollisesti, millä alueella olevalle tulorastille on eri reiteillä lyhyin matka rastivälillä A-P.

Yksi lähtörasti (C) oli poikkeuksellinen. Sieltä lähtevä suunnistaja joutui valitsemaan reittiensä kuudesta eri vaihtoehdosta. Jollain rastiväleillä osa reiteistä oli ensi katsomalta liian pitkiä, mutta poikkeuksen teki esimerkiksi rastiväli C-R. Se oli käytössä sarjalla D50. Lyhyin reitti oli noin 650 metriä pitkä keskireitti. Ja neljä muuta hyvää reittiä olivat vain 3-12 metriä pitempiä - on siinä valitsemista!

SM-kisoihin palaan vielä seuraavissa blogipäivityksissäni. Paljon on nimittäin sanottavaa ja niinhän pitää ollakin. Tällaisia tapahtumia on sentään vain kerran vuodessa.

3.5.2026Keravan SM-Sprintti lähenee...

Ei uskoisi, että viikon kuluttua ovat SM-kisat - sprinttikisoja täällä Etelä-Suomessa on sitä ennen ollut kovin niukalti. Kuluneella viikolla on sentään juostu kaksi mainiota sprinttia, tiistaina Hollolassa ja sunnuntaina Ylöjärvellä

LS-37:n Hollolan sprintti juostiin reilu kymmenkunta vuotta sitten olleen Salpakankaan SM-kisan Tiilipuiston karsintamaastossa. Radan alku oli kiertelevä - ihan sananmukaisesti, sillä aluksi luontevat reitit kulkivat katuja muöten, vaikka vieressä oli mitä herkullisin pihaympäristö. Tuntui, että korttelisprinttiäkö tämä vain on.

Mutta pian ääni kellossa muuttui - rastiväli toisensa jälkeen oli tosi hienoa reitinvalintaa eli juuri sitä, mitä Salpakangas voi parhaimmillaan tarjota. Esimerkiksi radan kuningasväli tarjosi kolme taitoa vaativaa reittiä. Kaikki kolme kiertelivät sen verran pihasokkeloissa, että jokaista ei loppuun asti ehtinyt hahmottaa - ainakin itseltäni jäi yksi - lyhyin reitti kokonaan huomaamatta.

Pari pientä kauneuspilkkuakin oli, mutta ne menivät kartantekijän piikkiin - muutamaan pihareittiin liittyvä kulkutie talon vierustassa katoksen alta oli kovin kapea jopa 1:3000-kartassa saatika sitten oikeassa neljän tonnin kartassa. Ja toinen harmillinen asia oli suljetun portin väkästen jääminen karttaan Kuvausohje ei tunne tällaista merkintää ja siitä syystä sitä sai moneen kertaan alusssa katsoa ennenkuin uskoi, ettei siinä ollut kulkutietä.

PS. Lahden Suunnistajat-37 ansaitsee taas kerran kunniamaininnan siitä, että kartan saa kolmen ja neljän tonnin mittakaavassa. Erityisesti ikäsuunnistajille se on hieno palvelu - nyt voi juosta pisimmän radan kartalla, josta saa koko ajan hyvin selvää. Eli LS-37:n iltarasteille kannattaa tulla kauempaakin. Sen vahvistavat myös osanottajamäärät - esimerkiksi Lahden Asemantaan iltarasteilla kävi 170 osanottajaa, mikä väestöpohjaan nähden ylittää kirkkaasti Helsingin seudun 250 osanottajamäärän.

Rasti-Nokian Ylöjärven sprintin suurin vetonaula oli SI-puikkojen käyttö rastileimasimina. Ja nimenomaan näiden uusien mallien, jotka piippaavat viitisen sekuntia leimauksen jälkeen. Olihan tätä korvallevientiä nähty moneen kertaan TV:ssä, mutta nyt siitä pääsi ihan itse kokeilemaan.

Kokeilun perusteella ainakin itse siiryin välittömästi SI-puikkojen kannattajaksi. Emitin vilkkuvalon tihrustaminen tuntuu tämän jälkeen perin antiikkiselta ja sitä paitsi juuri rastilta lähtiessä se vie hetkeksi katseen pois kartasta ja ympäristösta.

Itse rata oli mainiota suomalaista perussprinttiä pihoineen ja kapeine kujineen. Nuorempien sarjojen radat risteilivät aluetta pariinkin kertaan kun taas vanhemmilta sarjoilta jäi paljon hyvää aluetta käyttämättä. Niinpä radan loppuosaa juostessa nousi mieleen, että josko vanhemmissa sarjoissa olisi käytetty etämaalia - joko rastin 9 jälkeen kun tultiin rantapuistoon tai viimeistään rastilla 10. Siitä olisi sitten ollut helppo kävellä pari sataa metriä leimantarkistukseen.

Näin olisi vanhempien ikäsarjojen teknistä osaamista vaativat radat saatu pitemmiksi ja lopun juoksukilpailu jäänyt pois. Tuskin tämän ensisijaisesti nuorisolle tähdätyn "Junnukisan" henki olisi siitä kärsinyt, jos vanhemmat ikämiehet ja -naiset olisivat loppusuoralta puuttuneet.

4.5.2026: Ihan sama ajatus tuli, että etämaali rantarastin kohdalla olisi ollut hyvä ratkaisu ja puuttuvat metrit olisi pitänyt ottaa pohjoisen korttelialueelta/Kaj.

Kolmas vappuviikon sprintti on SM-kisojen virallinen harjoitus#1 Hyrylässä. Kartta on saatavissa 6€ hintaan osoitteesta https://omaps.io/maps/79096336 . Se kannattaa ehdottomasti hankkia, sillä siitä voi saada vinkkiä, mitä SM-kisoissa voi kohdata. Analyysissani olen kuvannut siitä malliksi vain yhden rastivälin - radan kuningasvälin.

SM-sprintin varsinainen mallisuunnistus on kilpailuohjeen mukaan tarjolla kilpailua edeltävänä päivänä. Harjoituskarttoja on myynnissä ja siitä on lisätietoja järjestäjien verkkosivuilta.

Hyrylän kartan sekä aiempien Tuusulan seudulla juostujen sprinttien perusteella voisin kuvitella, että ainakin karsintaradassa tulee olemaan parikin pitkää rastiväliä, jossa voi olla teknisesti vaativia reitinvalintoja. Ne voivat hyvinkin perustua kielletyjen ajoteiden ylitys- ja alituspaikkoihin ja saattavat johtaa pitkiinkin kiertoihin. Vanhempien ikäsarjojen mittakaava 1:3000 helpottaa varmasti reittien hahmottamista. Tästä huolimatta kielletyjen ajoratojen reunassa kulkevien jalkakäytävien kanssa on syytä olla tarkkana, koska ne kielletyn alueen ruuturasterin "voimakkuuden" takia voivat helposti jäädä huomaamatta.

Keravan junaradan alituspaikkoihin liittyvät mahdolliset kaksitasomerkinnät on kuvattu tarkkaan järjestäjien ohjeissa. Eli ainakin finaaliradat kulkevat yhden tai useamman alituksen kautta. Toki kannattaa kerrata nämä kaksitasomerkinnät, mutta vielä tärkeämpää on vilkaista vanhasta kartasta, mitä yhteyksiä näihin alituspaikkoihin liittyy. Esimerkiksi keskimmäiseen jalankulun ja polkupyörien alitukseen liittyy kaksi porrasyhteyttä, joita hyvinkin voidaan juosta.

27.4.2026Locarnon Maailmancup

Viime viikon ykköstapahtuma oli taatusti Maailmancupin ensimmäinen kierros sprinttimatkoilla Sveitsin Locarnossa. Upea tapahtuma kertakaikkiaan. Radat olivat poikkeuksellisen hienoja ja myös eri päivinä luonteeltaan hyvin erilaisia kuten pitääkin.

Pitkä rata oli monipuolinen, oli tiukkaa siksakkia ahtaissa kujissa, mutta sen vastapainona monia reittejä tarjoava pitkä väli. Tosin korttelirakenteen takia valinnat jäivät melko kaavamaisiksi - ensin valinta nousta ylös vaiko lähteä heti samantapaisille pitkille katuosuuksille, joissa pääajatus oli löytää sopivat siirtymät pääkadulta toiselle.

Viestirata oli myös mainio - huolimatta reitinvalinnoista siinä toteutus oli olennaista. Tämä takasi hyvin sen, että pari huonoa reitinvalintaa ei vielä pilannut joukkueen koko suoritusta.

Eniten herätti huomiota pudotussprintti - ainakin suomalaisten keskuudessa. Ylipäänsä kaikki sen kolme rataa oli mietitty loppuun asti. Neljännesfinaalissa perhoshajonnat korostivat hyvin suunnistajan omaa osaamista - muita seuraamalla ja karttaa lukemalla tie ei auennut jatkoon ellei perhosten aikana pystynyt pitämään myös vauhtia.

Puolifinaali oli hyvin erilainen: kilpailijoiden Runner's Choice, valintahajonta eli kukin kilpailija joutui valitsemaan lähdössä yhden kolmesta radasta ilman tietoa kanssakilpailijoiden valinnoista. Se piti huolen, että ainakin radan alkupuolella oli vahvasti tehtävä omaa työtään. Ja kun ratakin oli vauhdikas, niin varmasti se seuloi parhaat finaaliin.

Myös finaalissa ratamestari oli tehnyt parhaansa saadakseen radasta mahdollisimman suunnistuksellisen. Ensinnäkin kartanvaihto ennen radan loppuosaa varmisti sen, että viimeisiä rastivälejä ei voinut matkan varrella opetella. Ja toiseksi hajontana käytettiin timanttia, joka antaa mahdollisuuden hetkeksi koota kilpailijat samalle rastivälille. Ja kolmanneksi radan olennaisen osa kierteli ristiin rastiin suppeaa, mutta suunnistuksellisesti vaikeaa aluetta, varsinkin kun reitinvalintoja oli lisätty avaamalla rakennuksiin läpijuoksuja.

Ratamestarin toiveet tuntuivat toteutuneen kuin elokuvissa. Heti finaalin alussa kaksi kilpailijaa haksahti huonolle reitille. Ja kun pudotuspeli jatkui heti hajonnan alussa - kaksi kilpailijaa "seurasi johtajaa" väärälle hajonnalle, niin jäljelle voittotaisteluun jäi enää kaksi suunnistajaa.

Tämänlaatuinen rata varmasti vähentää keskustelua siitä, että pudotussprintti on vain juoksukilpailu kartta kädessä - juoksuvoimaisin kilpailija kulkee mukana ja lopussa kirii kärkeen. Nyt se ei taatusti olisi toiminut, vaan ensin oli päästävä henkilökohtaisessa kilpailussa 36 parhaan joukkoon eli siinä ei saanut juuri virheitä tehdä. Ja toiseksi oli läpäistävä suunnistukselliset erävaiheet, jotta tie olisi auennut loppukilpailuun.

Tätä taustaa vasten finaalissa tapahtunut rikkomus - pensasaidan läpijuoksu oli kaikesta huolimatta sivuepisodi - ainakin muiden kuin suomalaisten mielestä. Tottakai Fosser teki virheen ja hänen olisi pitänyt palata takaisin, jolloin Heikkilä olisi päässyt karkuun ja voittanut kisan. Ja varsinkin kun Suomessa on juuri tänä keväänä kirjattu selkeät säännöt siitä, miten tällaisessa tilanteessa menetellään ja jonka kaikki valistuneet sprinttisuunnistajat Suomessa ovat hyvin huolellisesti opetelleet.

Fosserin puolustukseksi voi kuitenkin todeta, että hän oli saanut kartankäännöstä esiin uuden kartan vain pari sekuntia aiemmin ja ehtinyt katsoa, että kadulle oli päästävä. HUOM: TV-kuvasta näkee, ettei kyse ollut kartanvaihdosta kuten aluksi olin kirjoittanut vaan nimenomaan kartankäännöstä. Tämän takia Fosserilla on ollut sittenkin aikaa hieman enemmän kuin muutama sekunti lukea rataa eteenpäin.

Tuskin oli edes ehtinyt noteerata lyhyempää reittiä seuraavalle rastille. Ehkä juuri tämän takia aneminen pensasrivi olisi pitänyt merkata - tai mielummin jättää kokonaan kuvaamatta kielletyksi, koska kulku sen läpi tuntui olevan hidasta - se näkyy hyvin oheisessa Ylen TV-lähetyksestä poimitusta kuvasarjasta. Portaiden kautta meno olisi ollut vähintäänkin yhtä sujuvaa.

Ja mehän emme tiedä, miten paljon kieltonauhoituksia oli radalla käytetty - oliko tämä poikkeus radalla olleesta yleisestä käytännöstä vai oliko ratasuunnittelu saatu tehtyä niin onnistuneesti, ettei pensaita ollut tarvinnut lainkaan nauhoittaa. Ei varmasti ole ollut helppo tehtävä tuomaristolla. Toisaalta en tiedä tehtiinkö tapahtuneesta edes vastalausetta, jonka jälkeen tuomaristo/erotuomari tekee päätöksen. Toki järjestäjilläkin on mahdollisuus hylätä sääntövirheen tehnyt suunnistaja. Ja mikä on käytäntö maailmancupin sääntöjen mukaan. Se ei välttämättä ole ollenkaan sama kuin suomalaisissa kilpailusäännöissä.

Suunnistusliiton sivuilla asia on kuitattu lakonisesti Tuomaristo pohti pitkään loppuratkaisua, sillä oikaisuun liittyi myös järjestäjien virhe kielletyn alueen merkitsemisessä. Lopulta keskustelujen jälkeen todettiin, ettei Fosserin saama etu ollut merkittävä ja sijoitukset jäivät voimaan.

Ehkä kaikesta huolimatta päätös oli urheilullisesti oikea - ja ainakin vähentää suuren yleisön kritiikkiä suunnistuskilpailuja kohtaan siitä, että ensimmäinen maaliintullut ei aina ole voittaja. Muistettakoon, että esimerkiksi Jukolan Viestissäkin on joskus ankkuriosuuden viimeisellä rastilla jouduttu tekemään kovastikin työtä, jotta on saatu estettyä kärjessä kulkevan, mutta edellisellä osuudella leimausvirheen takia hylätyksi tulleen joukkueen maaliintulo.

Toki harmittaa valtavasti Tuomas Heikkilän puolesta, että maailmancupin voitto meni sivusuun - näitä voittoja kun suomalaisille tarjotaan niin perin harvoin. Mutta toisalta Maija Sianojan ja Tuomas Heikkilän mitalit olivat paljon enemmän kuin osattiin odottaa ja myös tervetullut vinkki siitä, että kesän sprintin arvokilpailuissa on suomalaisilta odotettavissa hienoja suorituksia.

Kari Sane

28.7.2026: Fosserin vihreän ylityksen osalta totean, että kartta määrää. Jos tarkasti katsoo, niin portaiden reunakin näyttää lähes muurin paksuisella. Vihreä on selvä, meidät olisi hylätty. Kasperi pysähtyi mutta jatkoi, eli huomasi virheen. Oikeus periaatteessa voitti, koska Kasperi veti kaksikkoa enimmäkseen/OL.

28.7.2026: Jos ylittää kielletyn kohdan ja näkyy vielä TV:ssä, niin kyllä pitäisi hylätä.
   Kuten Lammikko aina toteaa ohjeissa: kartta määrää. Miksi sääntöjä on, jos niitä ei noudateta? Sinänsä Tumpilta hieno ele, kun sanoi, että hän ei vaadi hylkäystä/Kaj.

Tuo Kaj:n esille nostama ja Lammikon aikanaan esille nostama iskulause "Kartta määrää" näyttää iskostuneen vahvasti suomalaiseen sprinttikultuuriin.

Se on yksinkertainen helposti ymmärrettävä ohje kiperiin tilanteisiin ja syystäkin sitä kuulee toistettavan jälkipeleissä lähes joka kerta, kun arvuurtellaan, saako jostain mennä tai ei. Uskon, että sen pohjalta on hyvä jatkaa, varsinkin kun liitto on julkaisut vajaa kuukausi sitten mainion ohjeen siitä, miten toimitaan tilanteissa, joissa on menty kielletylle alueelle.

19.4.2026Asemantausta ja Havukoski

Viikon sprintit jäivät vähiin, Espoon Sprintticupin Kilon karttaa en saanut käsiini. Lahteenkaan en päässyt mukaan, mutta kartan ja reitit sain käyttööni. Lahden Asemantaustan rata A sisälsi runsaasti reitinvalintamahdollisuuksia ja kuului eittämättä kauden huippuratoihin.

Ohessa radan kuningasväli 10-11 ja sen seitseman reittiä. Se tuli vastaan heti kartankäännön jälkeen, joten reitinvalintaan ei ollut aikaa liiaksi. Tehtävä oli läpäistä suorakulmainen korttelirakenne viistosti noin 45 asteen kulmassa rakennuksiin nähden. Matkalla oli poikkeuksellisen paljon talosolia ja aitojen kulkuaukkoja. Niinpä ei ollut ihme, että hyviä reittejä muodostui helposti.

Parhaat ajat tehtiin vihreällä reitillä sekä reitillä, jossa alku juostiin keltaista ja loppu tultii vihreää. Lyhyimmällä eli sinisellä reitillä oli jo viivytty pitempään - ilmeisesti sinisellä reitillä joutui sen verran mutkittelemaan, että aikaa kului enemmän kuin nopeammilla reiteillä.

Havukosken sprintti oli varsin tavanomainen korttelisprintti, mutta se sisälsi yhden timanttivälin. A-radan rastiväli 2-3 oli kaksitasoalueella. Välillä oli käytettävissä neljä reittiä, joista vain yksi oli hyvä. Ratamestari oli antanut alkumatkan helpolla väleillä aikaa katsoa reittejä, mutta havaintojeni mukaan silti harva osasi oikealle reitille. Hieno väli ja jo pelkästään tämän yhden rastivälin takia kannatti kiertää Havukosken sprintti.

13.4.2026Sprinttikausi käy kuumimmillaan

Vuoden sprinttikausi käy nyt kuumimmillaan. Viime viikolla oli mahdollisuus viiteen sprinttiin, joista yksi oli ainokainen kansallinen kilpailu täälläpäin ennen SM-kisoja.

Stadisprintti on ottamassa paikkaa Mikonpäivän suunnistukselta maan ykkösprinttinä arvokisasprinttien jälkeen. Viikonvaihteen iltapäivän kilpailu oli hieno tapahtuma kauniin kevätsään ja upean kilpailukeskuksen ohella myös Arabianrannan pienipiirteisen pihaympäristön ja mainioiden ratojensa takia. Erityisesti vanhemmille suunnistajille radat olivat mielenkiintoisia, vaikka pääsarjojen suunnistajat saattoivat kaivata niihin hieman lisää vaikeutta esimerkiksi taaksepäin lähtevillä reitinvalinnoilla.

Aamupäivän ratojen luonne oli tyypillinen "hyvä karsintarata" ilman suuria yllätyksiä ja joissa ei pääse tapahtumaan korvaamattomia epäonnistumisia. Alunperin aamupäivällä oli tarkoitus juosta Viikinrannan kortteleissa, mutta liian moni taloyhtiö ei ollut antanut lupaa pihojensa käyttöön. Kartasta katsoen asuintalot, niiden takana olleet pienteollisuuskorttelit sekä Katariina Saksilaisen puisto olisivat tarjonneet hyvät puitteet oivalle sprinttiradalle. Ehkä joskus tulevaisuudessa kunhan verrattain uusien taloyhtiöiden elämä on vakiintunut.

Päijät-Hämeen iltarasteilla juostiin muutaman vuoden takaisten sprintin SM-kisojen kartalla eli Lahden Sataman ympäristössä. Radat olivat poikkeuksellisen mielenkiintoisia syystä, että monille tuttua ympäristöä oli vaikeutettu lukuisilla kielletyillä alueilla. Erikoisuutena oli se, että nämä kielletyt alueet olivat näkyvissä vain kartalla ja lisäksi ne vaihtelivat eri radoilla ja jopa kartankääntö-radoilla kartan eri puolilla. Tämä on uutta ja syystäkin siitä tunnuttiin kovasti vaihdettavan mielipiteitä puolesta ja vastaan. Samaa ajatusta käytettiin myös Stadisprintissä. Palaan varmasti asiaan, sillä ajatus on uusi ja mielenkiintoinen. Erityisesti kuntosprinttien näkökulmasta siihen liittyy monenlaisia etuja ja haittoja, mutta niistä myöhemmin lisää.

Omasta mielestäni viikon mielenkiintoisin tapahtuma Liikupin Helsinki City-O jäi itseltäni väliin. Kisan formaatti - juostaan kaupungin katuja ja puistoja pitkin ja poikin - muistuttaa itseäni liikkumisesta 1950- ja 1960-lukujen vaihteen Helsingissä. Pienillä ja vähän isommillakin pojilla oli aina kiire eikä taskuraha riittänyt ratikka- tai bussilippuun. Paikasta toiseen mentiin siis jalan ja kaupunki tuli tutuksi - tosin siihen aikaan vain kivikaupunki. Tapahtumasta julkaistujen kuvien perusteella mukavaa näytti nolleen niin oman reitin suunnittelussa kuin sitten maastossakin.

Espoon sprintticupin Matinniitty oli paljolti toteutuspainotteinen, joskin mukana oli muutama erinomainen reitinvalintaväli. Ja Aluerastien Kaivopuiston puistosprinttiä on aina kiva juosta - pehmeä alusta ja pitkähköt rastivälit. Tällä kertaa rataan sisältyi muutamia erinomaisia reitinvalintavälejä ja käynti Tähtitorninvuoren huipulla. A-radan suunnistajat pääsivät käymään Uunisaaressakin ja nyt ilman tavanomaista talviliukkautta, jolloin myös rantakallioilla saattoi juosta turvallisesti.

7.4.2026Sprintin maastohylkäyksistä uusi ohje

Viime vuoden Tampereen SM-sprintin jälkeen keskusteltiin vilkkaasti hylkäysperusteista. Keskeisenä asiana oli se, hylätäänkö kilpailija, joka "astui" eli otti muutaman askeleen kielletyllä alueella, jos palasi heti takaisin samaa reittiä. Tampereella se johti hylkäyksiin.

Suunnistusliiton uudessa ohjeessa on otettu käyttöön käsite 'palaamisvelvollisuus'. Se tarkoittaa sitä, että kilpailijalla on mahdollisuus palata heti takaisin kielletyltä alueelta, jolloin suoritusta ei hylätä. Paluu on tehtävä mahdollisimman lähelle sitä kohtaa, josta "astuttiin" kielletylle alueelle.

Aina palaaminen ei kuitenkaan auta: jos kielletyllä alueella liikkuminen aiheuttaa a) vaaraa tai b) haittaa, niin kilpailija hylätään huolimatta siitä, että hän on heti palannut takaisin. Kohta a) liittyy siihen, että on aiheuttanut vaaraa muille esimerkiksi juoksemalla vilkkaalle autotielle tai itselleen hyppäämällä erityisen korkealta alas. Kohta b) taas liittyy siihen, että "sotkee kukkapenkkejä" eli aiheuttaa harmia maanomistajille tai juoksee kielletyn pallokentän poikki pelin tai harjoituksen aikana. Molemmissa tapauksissa toiminta on omiaan aiheuttamaan vähintäänkin ärtymystä ja mainehaittaa suunnistajia ja koko suunnistusurheilua kohtaan.

Ohje on poikkeuksellisen havainnollinen - siinä on selkeästi määritelty erilaisia tilanteita, joissa hylätään tai ei hylätä. Esimerkiksi on otettu kantaa tuiki tavalliseen tilanteeseen, jossa kilpailija joutuu varmuuden vuoksi väistämään ajoradan puolelle huolimattomasti ajavaa pyöräilijää. Tässä tapauksessa paluuvelvollisuutta ei ole vaan välitön paluu jalkakäytävälle riittää.

Ohjeen ymmärrettävyyttä lisäävät myös lukuisat kuvasarjat, joita katsomalla palaamisvelvollisuuden ajatus selviää nopeasti - tämän tekstin alussa ollut kuva on osa kuvasarjaa, joka kertoo miten kielletyltä yksityisalueelta voi palata eikä siitä aiheudu hylkäystä.

Tuskin tämäkään ohje vielä ihan täydellinen on, mutta se on roima askel oikeaan suuntaan. Kilpailujen tuomarineuvostoa on tämän jälkeen enää turha kuormittaa vastalauseilla maastovalvonnan tekemistä päivänselvistä hylkäyksistä. Niinpä tämä ohje kuuluu jokaisen kilpailuissa käyvän sprinttisuunnistajan lukemistoon heti kiellettyjen alueiden kuvaston jälkeen.

Lue lisää: Hylkääminen sprintin kiellettyjen kohteiden rikkomuksista

'Palaamisvelvollisuuden' käsite antaa mahdollisuuden kirkastaa 'kartta määrää' -ajattelua myös kuntosprinteissä. Kuntosprinttajille ajatus rikkeestä ja velvollisuudesta palaamiseen (jotta ei hyödy rikkeestä) voi olla konkreettisempi kuin lista kiellettyjen alueiden karttamerkeistä. /MattiK

5.4.2026Minisprinttiä

Akilleksen Nimismiehenpellon sprintin lyhyt rata kiersi Omninan kahden rakennuksen ympärillä hyvin pienellä alueella. Tästä huolimatta ratamestari oli onnistunut luomaan mainion "minisprintin". Sen rastivälejä oli selvästi mietitty, koska ne tarjosivat kaikesta huolimatta mielenkiintoisia valintoja.

Kaksi pitkää väliä olivat eräänlaisia kopioita toisistaan - kumman alikulun kautta kannatti kiertää. Jos ensimmäisellä kerralla oli tehnyt väärän valinnan, sen saattoi kuitata toisella kerralla kunhan vaan osasi ottaa huomioon, että kohderasti oli ovelasti kaukana bussipysäkin päässä.

Mahtui rataan vauhdikas säksätyskin ja sen kruunasi kartankääntö, josta tällä kertaa selvisi ilman kääntöä. Lyhyillä radoilla kartanvaihtoja on niin harvoin, että jokainen mahdollisuus on aina tervetullut harjoitus.

PS. Katselet Nimismiehenpellon sprintin analyysia uudella versiolla 2.84. Se hallitsee myös kartanvaihdon eli kommentti-ikkunan rastivälin numero on nyt oikein. Muitakin virheitä on korjattu.

Aluerastien avaussprintti Tapulikaupungissa kärsi laajasta rakennustyömaasta, joka oli pystytellyt aitoja sinne tänne. Niinpä radasta tuli kovin toteutuspohjainen, esimerkiksi ensimmäinen reitinvalinta tuli eteen vasta rastilla 6. Radan loppupuolelle valintoja sitten riitti, tulipa eteen jopa sellainenkin, jossa aitojen takia tuli oikein komeasti haksahdettua! Se on aina mukavaa, ainakin näin harjoituksissa.

1.4.2026Sprinttejä riittää...

SM-Sprintti Keravalla on reilun kuukauden kuluttua. Sitä ennen kisatuntuman löytäminen ei tänä vuonna ole ihan helppoa. Täällä Etelä-Suomessa kisoja näyttää olevan perin vähän - legendaarinen kaksiosainen Stadi-Sprintti ja Nokialla juostava Hämeen AM-sprintti. Viimeksimainittu on siitä erikoinen, että käytössä on SI-puikko ja myös "ilman kosketusta" -leimaus. Omaa puikkoa ei tarvita. Nyt jos koskaan kannattaa tulla kokeilemaan, varsinkin jos on menossa WMOC-kisoihin Puolaan.

Kisatuntumaa voi kuitenkin hakea lukuisista kuntosprinttitapahtumista. Niitä on runsaasti, 100 km säteellä Helsingistä on ainakin seuraavat tapahtumat:

• Ke 1.4. Pihkan Suutarila - Sprintit 2, 3 ja 4 km
• Ma 6.4. EsSu Matinkylä - Elite Long ja Elite Short
• Ti 7.4. LS-37 Lahden Satama - Sprintit A, B, C ja D
• Ke 8.4. Jyry Kaivopuisto - Sprintit 2, 3 ja 5 km
• La 11.4. Jyry STADI-SPRINTTI - Keskus: Tekniikan museo, Viikintie 1
• Su 12.4. Liikup Helsinki City-O - Keskus: Jyryn melontamaja, Jokisuuntie
• Ma 13.4. EsSu Kilo - Elite Long ja Elite Short
• Ti 14.4. LS-37 Launeen keilahalli - Sprintit A, B, C ja D
• Ke 15.4. Pihkan Havukoski - Sprintit 2, 3 ja 4 km
• Ke 22.4. Jyry Falkulla - Sprintit 2, 3 ja 5 km
• Ti 28.4. LS-37 Salpakangas, Heinsuon koulu - Sprintit A, B, C ja D
• Su 3.5. Rasti-Nokia Hämeen AM-sprintti - Ylöjärvi
• Ma 4.5. Rasti-Varsat Päijät-Hämeen AM-sprintti - Orimattila
• Ti 5.5. LS-37 Länsiharju, Tapparankatu 20 - Sprintit A, B, C ja D
• Ke 6.5. Pihkan Länsimäki - Sprintit 2, 3 ja 4 km

Osoitteita:
Aluerastit (Rasti-Jyry ja Pihkaniskat)
Espoon sprintticup (Espoon Suunta, Espooon Akilles)
Lahden Suunnistajat-37

Joten ei muuta kuin sprinttivaihde silmään ja baanalle!

29.3.2026Ei ihan Grande Finale

HS:n tämän kevään viimeinen sprintticup juostiin Munkkiniemessä. Odotukset olivat korkealla, sillä olihan Munkkiniemi viime vuoden SM-pudotussprintin viereinen maasto.

Tänään Munkkiniemessä oli vähän helpohko rata . Ei ollut ratamestari hyödyntänyt parasta säksätysaluetta vaan vetänyt lopussakin pitkän välin sen yli. Ehkä A ja F oli parempia/TP.

Toiveet erinomaisesta radasta eivät ihan toteutuneet. Syykin oli selvä - rata (B) ei päässyt pihoihin vaan oli käytännössä enemmän korttelisprinttiä. Vain Solnanpuistikkoon rajoittuvien taloyhtiöiden pihat sekä Riihipolun päiväkodin ja Hoplaxskolanin pihat olivat käytössä. Niinpä sitten Solnanpuistikon poikki juostiinkin kolmeen kertaan.

Ratamestari oli kuitenkin löytänyt kortteleista hienoja reitinvalintavälejä. Erityisesti lopussa ollut radan kuningasväli 13-14 tarjosi muutamia yllättäviä reittejä. Luontevin helposti havaittava reitti oli niistä pisin.

Karttaan oli jäänyt joitakin "ahtaita" aukkoja. Kartan 1:3000-mittakaava autoi, mutta yllättävän monelta, lähes joka kolmannelta B-radan kiertäjältä oli iltahämärässä rastivälin 12-13 kapea katosaukko jäänyt huomaamatta.

Munkkiniemen sprintin lupatilanne oli hankala ja maasto ei muutenkaan ole kovin ihmeellinen. Kartankääntö olisi ollut varmaan hyvä ratkaisu, muttei ongelmaton: alue olisi pienentynyt roimasti, ja yli 300 suunnistajaa tiukassa aikaikkunassa olisi paitsi kuormittanut tiettyjä kapeita väyliä, kuten Solnanpuiston laidan katosaukkoa, koulun pihan läntisiä portaita ja ramppeja, ja myös aiheuttanut herkemmin kulumaa keväisille nurmikoille /ALa.

Espoon sprintticupin Kauniaisten sprintti jatkoi viime syksyn OK77:n hyvien sprinttien perinnettä. Rata (B) liikkui Kauniaisten keskustassa ja sen eteläpuolella Kaupungintalon ympäristössä. Thurmanninaukion kaksitasoinen pysäköintialuekin tuli taas kerran varsin maltillisesti käytettyä. Mutta oli sielläkin vaikeuksia saada kaksitasomerkinnöistä selvää.

Joka tapauksessa kiva sprintti, mutta turhan lyhyt - pituus 2.0 km olikin oikein merkitty juoksumatka eikä linnuntiematka niinkuin joskus aiemmin. Olisihan sitä vielä muutaman minuutin juossut lisää mukavaa rataa kun karttaankin mahtui käymättömiä paikkoja.

26.3.2026Sprintticuppia Italian malliin

Reilu viikko sitten juostiin Italiassa kaksi maailmantason sprinttiä WRE Coppa Italia. Ne toimivat eräänlaisina katsastuskilpailuna myöhemmin tänä vuonna juostaviin sprintin MM-kisoja varten.

Osanottajaluottelo oli nimekäs. Viime vuoden EM-sprintin kymppikärki oli lähes kokonaisuudessaan mukana. Suomesta oli mukana Tuomas Heikkilän ohella muitakin terävimmän kärjen nimiä kuten Akseli Ruohola sekä myös HS:n nuorisoketju Kaario, Raasakka ja Töyrylä.

Tuomas Heikkilälle kisat olivat menestys. Pietro Liguressa hän sijoittui toiseksi vain sekunnin Harlem Fosserille jääneenä. Albengassa tuli selvä voitto: toiseksi tullut Krivda jäi 17 sekuntia. Tuomas oli tyytyväinen juoksuunsa. Jorma Erkkilän haastattelema Tuomas kertoikin "Parasta näissä kahdessa kilpailussa oli, että suoritukseni pysyi koossa alusta loppuun. Viime vuonna minulla oli siinä jonkin verran ongelmia". Lue lisää HS:n sivuilta

Albengan rata oli upea - perussprinttiä parhaimmillaan pienipiirteisessä kaupunkiympäristössä ilman kikkailuja tai kukkapenkkisuunnistusta. Kartasta katsoen se saattaa näyttää yksinkertaiselta, mutta jos osaa kuvitella ympäristön, niin siitä on helppous kaukana.

Rata oli koko alkuosaltaan jatkuvaa pientä pyöritystä ja reitinvalintaa. Ja sillä oli merkitystä, minkä reitin valitsi - valtaosa valinnoista oli sellaisia, että väärä valinta tuossa porukassa oli jo pieni katastrofi. Mielestäni Tuomas teki vain yhden väärän valinnan. Se osui loppupuolelle rastivälille 15-16 ja se merkitsi 6 sekunnin tappiota toiseksi sijoittuneeseen Krivdaan verrattuna.

Radan lopussa ollut kuningasväli 21-22 oli upea reitinvalintaväli. Pituutta siinä oli nelisensataa metriä, mutta valittavissa oli neljä hyvää reittiä 20 metrin matkaikkunassa. Uskomattoman hyvin osuuden kärki oli osannut valita parhaan reitin. Tuomas juoksi ajan 1.11 ja seuraavaksi tulleet Krivda ja Lataste jäivät peräti 4 sekuntia.

Selostajalegendan Pekka Tiilikaisen sanoja lainaten voi sanoa, että "pullat ovat hyvin uunissa" Genovan MM-sprinttiä ajatellen.

Lisää Albengan "sprintticupista":   Reittianalyysi
Tulokset     Väliajat    Livelox

22.3.2026Kaksitasorastin ongelmallinen määrite

Viime viikon sprinteistä EsSu yllätti mainiolla Tuuliniityn sprintillä (B). Vaikka alue oli suppea, niin kartankäännöllä saatiin täyspainoinen sprintti. Kaksi mukavaa pitkää väliä ja loppuun pienipiirteinen säksätys, se on varma menestysresepti. Ja vielä kun B-ratakin oli mittakaavassa 1:3000, niin eipä sitä enempää olisi osannut pyytääkään.

Keskiviikkona juostu HS:n sprintti Etelä-Haagassa palautti mieleen edellisen samalla alueella vuonna 2019 juostun sprintin. Siinä taisi olla enemmän kiellettyjä alueita kuin juostavia alueita. Ne ovat menneitä ja sen jälkeen sprinttien tason on noussut huimasti.

Nyt Etelä-Haagan B-rata oli hieno. Ja sama voi sanoa A-radasta, joka kierteli pitkälti samoja rasteja kuin B-rata. Molemmissa radoissa oli runsaasti rasteja, mikä teki niistä mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Ja reitinvalintaa oli taatusti riittävästi. Hienoja ratoja kertakaikkiaan

Olin keskiviikkona juoksemassa Haagassa B- radan. Ihmettelin tuota 4- rastin tasokuvausta. Onko se mielestäsi oikein piirretty?/Kaj.

Yksi rasti, joka oli molemmilla radoilla, puhutti monia kilpailijoita. Se oli ylätasolla oleva rasti ja se määrite oli talon ulkonurkka. Rastille pääsi kahta tasavertaista reittiä. Todennäköisesti enemmän kuitenkin käytettiin alatasolle tulevaa reittiä, jolloin moni odotti löytävänsä lipun talon nurkasta. Jos lippua ei ollut, niin viereiset portaat viimeistään paljastivat kaksitasoisuuden ja sen, että rasti on ylätasolla. Toinen reitti olisi tuonut suoraan ylätasolle ja myös rastille.

Itse en keksinyt tapaa, jolla olisi voinut osoittaa, että rasti on talon kulmassa ylätasolla. Muistan jostain lukeneeni, että jos rastipistettä ei voi yksikäsitteisesti kuvata eli osoittaa tässä tapauksessa tasoa, niin sellaista pistettä ei pidä käyttää. Se on hyvä ohje noudatettavaksi, sillä kaksitasoisuus ei varmasti ole vieläkään pelkkää sprinttirutiinia.

Sen sijaan mietiskelin, että jos talon kulman asemesta rastinsijoittaisi parvekkeen aidan sisänurkkaan, niin määrite olisi ollut yksikäsitteinen - alatasolla ei siinä kohdassa ole aitaa. Tällöinkin rastin sijainti olisi pitänyt katsoa määritteistä, jota en itse pidä suotavana. Rinttiä on voitava juosta ilman että joutuu karttaa availemaan rastilla ja tarkistamaan sen sijainti määritteistä. Useimmat sprinttiratamestarit asemoivat aidan kulmissa olevat rastit nykyään jo niin, että niistä näkee suoraan, kummalla puolen aidan nurkkaa rasti sijaitsee.

Edellä olevan kuvan rastissa ei ole ongelmaa, koska nähdäkseni rastia ei edes voi sijoittaa alatasolle. Rastin pitää sijaita paikassa, joka voidaan kuvata kartalla ja alatasoa ei voida kuvata kartalla. Alatasosta voidaan kuvata vain se, että pääseekö siellä liikkumaan tai saako liikkua vai ei - kuvaus on "mustavalkoinen".

Rastin kohdalla kartasta ei voi myöskään päätellä, mitä alatasolla todella on - voisihan siellä olla vaikka autohallin metrin korkea reunamuuri, vaikka todellisuudessa siellä toki rakennuksen seinä onkin. Myöskään alatason tarkkaa muotoa ei pystytä kuvaamaan ongelmitta./ALa

Huomautus siitä, että rastin pitää sijaita paikassa, jossa se voidaan kuvata on erinomaisen hyvä ja myös tärkeä. Se oli taas kerran päässyt minulta unohtumaan. Viime kädessähän kartta on kuvaus ylhäältä katsoen eli vain näkyvä alue eli ylin taso kuvataan. Sen alla olevia tasoja ei todellakaan kuvata.

Mutta jotta kaksitasoisia paikkoja voidaan sprintissä käyttää, niin alatasosta kuvataan kuitenkin se, että siellä pääsee kulkemaan. Eli tästä taidetaan saada toimiva nyrkkisääntö tilanteeseen, jossa "etsit" rastia kaksitasoisesta kohteesta: rasti on taivasalla joten se on aina ylätasolla.

16.3.2026Sprinttikausi on avattu

Kevään sprinttikausi on päässyt Helsingin seudulla hyvään vauhtiin. Sekä Espoon että Stadin sprintticupissa on juostu jo kaksi kertaa.

Kausi avattiin komeasti: Espoon Saunalahden sprinttirata (A) oli mahtava. Siinä painotettiin monella välillä ennenkaikkea reitin löytämista ja sen tarkkaa toteutusta. Radan huippuhetket koettiin väleillä 6-10, joilla kierrot olivat sen verran pitkiä, että sitä jäi herkästi katsomaan, josko sittenkin löytyisi lyhyempi reitti. Ja jos sitten liikaa katsoo, niin äkkiä onkin jossain muualla kuin pitäisi olla...

Stadin sprintticupin Malminkartanon rata (A) oli myös upea, mutta aivan toista maata. Siinä pääpaino oli reitinvalinnoilla eli oli kyettävä löytämään lukuisten vaihtoehtoisten reittien joukosta se itselleen paras reitti. Ja reittejä myös todella valittiin runsaasti: esimerkiksi pitkällä välillä oli neljä pääreittiä, kärkiviisikko käytti kolmea eri reittiä.

Seuraavalla viikolla juostu Otaniemen sprintti (B) oli mukava tavanomainen kun taas Kalasataman sprintti (A) oli mainio esimerkki siitä, kuinka hienosti ratamestari oli osannut käyttää suurpiirteiseen korttelirakenteeseen liittyviä pihoja, portaikkoja ja käytäviä hyväkseen. Pitkä väli tosin jäi alkuosaltaan hieman valjuksi, koska siihen oli pakko sisällyttää siirtymä tyhjän alueen poikki.

Ensimmäinen kansallinen kilpailukin lähenee - se on tuttuun tapaan Stadisprintti, koska Varsinais-Suomen avoin AM-kisa on näemmä siirretty (Irma 16.3.) toiseen ajankohtaan Lumet Turun suunnassa ovat varmasti jo sulaneet, joten siirtoon taitaa olla muita syitä.

8.3.2026Korttelisprintti Pukinmäessä

Rasti-Jyryn Korttelirasteihin kuuluva sprintti 3km oli erinomainen reitinvalinta- ja kaksitasoharjoitus. Jos Pukinmäen aseman laituritasot jäivät huomaamatta, sai juosta pitkiä sakkolenkkejä. Kaksitasosprinttejä on niin perin harvoin ja kun kerrankin sellainen tulee eteen, niin se olisi pitänyt osata käyttää hyväksi.

Kaksitasoisuuden lisäksi korttelisprintin idea on mielestäni harjoitetella pitkien välien reitinvalintaa. Tällaisia välejä normisprintissä on yleensä vain yksi, mutta nyt niitä ihan ihan roppakaupalla. Ja ne olivat priimaa. Ratamestari Marko Martikainen voi olla rataansa todella tyytäväinen - se oli monella tavalla kaksitaso- ja korttelisprinttien aatelia. :: Reittianalyysiin

22.2.2026Korttelit Nöykkiössä

Talvisilla korttelirasteilla saa hyvää harjoitusta reitinvalinnoihin. Nöykkiön kortteleissa ratamestari Jani Ollikainen oli tehnyt poikkeuksellisen hyvää työtä. Rata 6km (linnuntie) oli erinomainen sekoitus omakotialueiden sokkeloita ja hyväkulkuisia lumisia metsäpolkuja. Reitinvalintoja oli runsaasti ja ne olivat kiperiä. Sprinttiin verrattuna valinnat tulevat ikäänkuin hidastettuna eli on aikaa katsella karttaa. Mutta tästä huolimatta ei se ole helppoa ole. Neljällä rastivälillä kolmestatoista valinta meni pieleen. Tosin ylimääräistä matkaa kertyi vajaan 9 km matkalla vain 125 metriä, mutta silti liikaa. Katso

21.2.2026POM ja MOSC

Outoja lyhenteitä - niistä POM lienee kuitenkin jokaiselle maailmalla reissanneelle metsäsuunnistajalle tuttu helmikuinen rastiviikko Portugalissa. Viime vuosina siihen on kuulunut yksi päiväsprintti - iltasprintti on ollut lisukkeena jo vuosia. Aluksi päiväsprintit olivat suhteellisen helppoja, mutta ainakin tänä vuonna ne olivat varsin mainioita. Katso.

Entä sitten MOSC. Se on eräänlainen sprinttiviikko Malagan seudulla. Joka päivä kiva sprintti eri kaupungissa tai kylässä. Ja hyviä sprinttimaastoja siellä tuntuu riittävän. Erikoisuutena ovat lukuisat portaat ja jyrkät rinteet, joten reitinvalintaan tulee aivan uusi ulottuvuus, johon Suomessa harvoin törmää - turhia käyriä kannattaa välttää, sillä muuten lopussa alkaa askel painaa. Katso.